Paikkatiedon (GIS) perusteet
Paikkatietojärjestelmällä (GIS = Geographic Information System) kerätään, ylläpidetään ja käytetään paikkaan sidottua tietoa.
Paikkatietojärjestelmä mahdollistaa erilaisten maantieteellisten tietojen yhdistelyn ja katselemisen samanaikaisesti päällekkäisinä kerroksina. Näin mahdollistuu ympäröivän todellisuuden parempi ymmärtäminen ja hahmottaminen.
Erilaisia tietoaineistoja on mahdollista yhdistellä tarpeiden mukaan ja niitä analysoimalla ja tulkitsemalla voidaan tuottaa kokonaan uutta tietoa. Näin voidaan esimerkiksi löytää paras sijainti uudelle kaupalle, analysoida toiminnan ympäristövaikutuksia tai tarkastella rikosten esiintymistä kohdealueella niiden torjumiseksi.
Paikkatietojärjestelmän (GIS) osat:
1. Tietokoneet ja oheislaitteet
2. Paikkatieto-ohjelmistot
Ohjelmistossa on oltava tarvittavat toiminnot ja työkalut sijaintitiedon varastoimiseksi, analysoimiseksi ja esittämiseksi. Paikkatieto-ohjelmiston tärkeimmät osat ovat:
- Työkalut tiedon syöttämiseksi ja muokkaamiseksi
- Tietokantojen hallintajärjestelmä (DBMS)
- Työkalut älykkään digitaalisen kartan luomiseksi, josta voidaan analyysein ja kyselyin saada uutta tietoa tai josta voi muokata ja tulostaa karttaesityksiä.
- Helppokäyttöisen graafisen käyttöliittymän
3. Aineistot
Käytettävän tiedon on oltava laadultaan riittävän hyvää, jotta sen pohjalta tehdyt analyysit olisivat luotettavia. Paikkatietojärjestelmiin on mahdollista tuoda tietoja useista eri lähteistä. Näitä ovat esimerkiksi:
- Taulukkomuotoinen data
- Kuvatiedostot
- CAD-tiedostot
- Relaatiotietokannat
4. Käyttäjät
Paikkatietojärjestelmä vaatii toimiakseen ammattitaitoiset käyttäjät, jotka osaavat hyödyntää järjestelmän ominaisuuksia. Jotta organisaatio saisi paikkatietonsa mahdollisimman tehokkaasti käyttöönsä, on käyttäjien koulutukseen ja osaamisen ylläpitoon panostettava.
