Esittämistavat

Vektorikohteet kuvataan tavallisesti pisteinä, viivoina tai alueina. Pisteet voivat kuvata esimerkiksi havaintopisteitä, luonnon pistemäisiä kohteita tai alueisiin liittyviä referenssipisteitä. Viivat voivat muodostaa esimerkiksi tieverkoston, rajata yhtenäisiä alueita tai esittää samanarvonkäyriä kuten korkeuskäyrät. Alueet voivat olla erillisiä alueita, kuten suojelualueet, tai muodostaa aluejakoja kuten kiinteistöjako.

Toisaalta geometristen kohteiden välillä voi olla topologisia suhteita: piste voi olla usean viivan yhteinen solmupiste ja viiva voi olla naapurialueiden välinen yhteinen reunaviiva. Topologiatiedon avulla paikkatiedon analysointi tehostuu, koska kohteiden välisiä suhteita ei tarvitse laskea jatkuvasti koordinaattien avulla. Esimerkiksi reitti tukkuliikkeeltä jakeluosoitteeseen optimoidaan järjestelmän sisäisillä verkko-osoitteilla. Viiva voi myös edustaa yhtäaikaisesti useampaa tietoa. Se voi olla samalla rantaviiva ja kiinteistöraja.

Jatkuvia pintoja kuvataan alueen kattavalla ruudustolla eli rasterilla. Jokainen ruutu kuvaa tiettyä arvoa, ja kokonainen ruudusto havainnollistaa näin tietyn ilmiön esiintymisen alueella. Ruutujen tiedot voivat kuvata esimerkiksi väestöä, ympäristön tilaa, maankäyttöä tai korkeussuhteita. Jatkuva pinta voidaan luoda interpoloimalla havaintopisteiden tai samanarvonkäyrien tietoja tai erilaisilla funktioilla (esim. etäisyys tai leviämistapa) tunnetuista kohteista.

Kolmiulotteista mallintamista varten ruutujen tilalla ovat kuutiot. Malleja käytetään esimerkiksi maa- ja kallioperää analysoitaessa.